keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kuulumisia pitkästä aikaa

Meidän halihauvoille kuuluu oikein hyvää, vaikken blogin puolelle olekaan ehtinyt hetkeen kirjoittaa. Vieläkään en ole saanut aikaiseksi tarttua kameraan, joten kännykkäräpsyillä mennään. Luna on kasvanut hurjasti ja on oikea pikkutuholainen. Kaiken se syö ja vaikka luita ja leluja on korikaupalla, pitää aina keksiä jotain uutta pureskeltavaa. Jos joku on jättänyt sen ulottuville nenäliinoja (yöpöydälle, roskikseen, lattialle) on ne samantien Lunan hampaissa ja se silppuaa ne pieniksi palasiksi. Sukat ja kengät (tai ei kaikki kengät, vain crocsit) lähtee Lunan hampaisiin ja se kanniskelee niitä ympäri taloa/pihaa. Eikä auta vaikka nostaa tavarat korkeammalle, sillä Luna on sellainen pomppukeppi, että tänäänkin kiipeili vuoroin hyllyillä puolen metrin korkeudella ja vuoroin ulkona pöydällä. Mutta eiköhän se pikkuhiljaa rauhoitu, välillä ollaan helisemässä sen kanssa, mutta on se kyllä niin meidän koira, ettei sille kauaa voi vihainen olla :)

Linssilude :D
Dina on tällä hetkellä aika karmivan näköinen, kun on pudottanut ison osan karvoistaan pentujen jäljiltä. Se muistuttaa aika paljon pentuajan karvatonta vaihetta 4 kk iässä. Mutta paljoa ei innosta kameran kanssa heilua senkään takia, että Dinasta ei halua hirveästi kuvia tuossa karvassa :D
Nana sen sijaan on sitäkin karvaisempi ja edelleen ikuisella laihiksella. Vähän on ehkä paino laskenut, mutta se on niin laiska koira, että ei paljoa vapaaehtoisesti liiku. Nyt se tosin on ilmeisesti vihdoin hyväksynyt sen tosiasian, että Luna ei ole lähdössä mihinkään ja on innostunut välillä jopa leikkimään Lunan kanssa. Dina vain on niin mustasukkainen Lunasta, että yrittää heti mennä väliin, kun Nana menee leikkimään Hänen lapsensa kanssa :D
Elikkä käytöstapakoulutusta, karvan kasvatusta ja laihdutuskuuria kuuluu tänne :D

Yhteispotretti-yritykset



Pari viikkoa sitten käytiin koirien kasvattajan, Pirkon luona. Wilsonhan on kasvattajalla, joten päästiin tietenkin moikkaamaan meidän pikku Wilsonia. Se oli ihan hämmästynyt kuullessaan äidin huutavan nimeään ja tuli hurjaa vauhtia luokse. Se antoi huolelliset naamapesut mulle ja äitille, moneen kertaan. Wilson näytti olevan vielä isompi, kuin Luna ja etenkin sen nenä oli venynyt hirveän pitkäksi :D Mutta oma hurmaava itsensä se oli, vähän oli hampaat turhan herkästi esillä ja Pirkkokin kertoi käyneensä pientä taistelua Wilsonin puruvimmaa vastaan. Se on vain niin hassun luonteinen, että on ihan täynnä itseään ja hurjan iso egoinen, mutta kuitenkin se on ihan jänishousu, esim. kynnysten yli ei uskalla tulla, kun ne on niin pelottavia. Meidänkin vierailun aikana sitä pisti muurahainen tai ampiainen tassuun ja kaveri vain uikutti ja roikotti jalkaansa pitkän aikaa. Koko koiran olemus muuttui, kun se haki huomiota ja siihen kyllästyttyään meni piiloon mököttämään ja nuolemaan tassuaan. On se vähän hölmö <3

Wilson ja kilometri-jalat ja -nenä


Untostakin kuultiin kuulumisia, on kuulemma ihan kietonut omistajansa tassunsa ympärille ja kaikki rakastavat sitä. Pieni tuholainen sekin kuului olevan. On kasvanut hurjasti ja ruokahalu on suuri. On selkeästi perheen äidin koira, koska lenkilläkään ei oikein suostu menemään, jos ei äiti ole mukana. Mutta Unton kanssa menee oikein hyvin ja perhe rakastaa Untoa ja Unto perhettä! Suunniteltiin, että jossain vaiheessa on järjestettävä tapaaminen pentujen kanssa, täytyy järjestää Wilsonkin sitten sinne, niin saavat sisarukset nähdä toisensa pitkästä aikaa :)

Facebookin kautta ollaan myös tutustuttu Nanan isän omistajaan ja Nanan veljen omistajaan. Paljon kuuluu olevan isässä ja veljessä samoja piirteitä, kuin Nanassakin, etenkin isän kuvia katsoessa on välillä hieraistava silmiään, että mitenkä se Nana on noin vaihtanut väriä :D Nanan sukukokouksen järjestämisestäkin ollaan puhuttu, olisihan se kiva nähdä ihan livenä Nanan isä ja millainen Nemosta on tullut!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti