sunnuntai 16. elokuuta 2015
Kotkan Ruusu KV 16.08.2015
Juu... Käytiin siis tänään näyttelyissä ja päällimäisenä fiiliksenä on pettymys. Ei näyttelyiden tai sijoitusten takia, vaan Lunan käytöksen vuoksi. Mutta käydäämpä läpi esiintymis järjestyksessä, miten meillä meni.
Nana oli tänään tosi hyvä, esiintyi hienosti ja keskittyi hyvin. Ketjupanta sopi sille paljon paremmin, kuin aiempi näyttelyhihna, joka ei ollut kuristava. Sen avulla sain sen huomion paremmin itseeni. Arvosteluun olen erittäin tyytyväinen, pienelle koollehan ei voi mitään ja se varmasti rokottikin meiltä SA:n.
Nana ja Dina olivat jälleen perätysten, joten vähän hätäisesti piti vaihtaa koiraa ja se varmasti vaikutti jonkin verran meidän esiintymiseen. Dina oli meinaan hieman hämmentyneen oloinen ja ei oikein suostunut liikkumaan kunnolla. Jälleen tarjottiin vain laukkaa ja ravatessa se lyllersi jotenkin jäykähkön näköisesti. Siitä sen ei kuitenkaan pitäisi olla kiinni, hieroin meinaan Dinan ennen näyttelyitä ja se liikkui kotona tosi hienosti. Myös näyttelypaikalla harjoitellessa meni hyvin, mutta kehässä ei sitten enää liikuttu mihinkään. Arvostelussa oli joitakin kummallisuuksia, eniten hämmästytti kommentti "needs better coat" ?!? Dina on tällä hetkellä paremmassa turkissa, mitä sillä koskaan on ollut, enkä ymmärrä mistä tuota karvaa vain tulee koko ajan lisää ja lisää. Tiedä sitten millainen turkki olisi tuomarille ollut riittävän hyvä.
Lunan kanssa kaikki menikin sitten päin honkia. Edellis kerran äitin perään pälyilystä oppineena päätettiin tällä kertaa tehdä niin, että äiti lähti Nanan ja Dinan kanssa kokonaan pois kehän laidalta, ettei Luna nähnyt äitiä lainkaan. Noh, samantien, kun äiti hävisi näkyvistä, putosi Lunan häntä koipien väliin ja alkoi hirveä stressiläähätys. Käveltiin hetki ympäriinsä ja yritin saada Lunaa rauhoittumaan ja nostamaan häntänsä. Luna pelkäsi kaikkia lähelle tulevia koiria ja ihmisiä. Ennen kehää se kuitenkin nosti hännän ylös ja ehdin jo ajatella, josko se olisi kerännyt itsensä. No eipä ollut... Kehässä täristiin pöydällä ja juostessa ei tosiaan juostu, vaan kiskottiin vain meidän häkkiä kohti. Seisomisestakaan ei oikein tullut mitään, kun sitä häkkiä piti tapittaa silmä kovana (= peffa tuomaria kohti...). EH:han sieltä tuli, mikä oli positiivinen yllätys tuon esiintymisen jälkeen.
Lunalle on selkeästi jäänyt nyt joku kammo, kun Tuusulassa se rottweiler lähti jahtaamaan Lunaa. Tänään sen käytös oli sen verran pelokasta ja stressaantunutta, ettei koko touhu tuntunut edes kivalta. Tehdään nyt vielä viimeinen testaus eli ensi näyttelyissä äiti saa esittää Lunan. Jos ei edes äitin läsnäolo tuo sille riittävästi turvaa, niin sitten Lunan näyttelyura saa loppua siihen. Harmittaa vain niin vietävästi, kun Luna on koko ajan ollut se kivoin esittää ja sillä kuitenkin on edellytyksetkin pärjätä. Ja kaikki se häviää vain yhden yli-innokkaan rotweilerin ja koiraansa hallitsemattoman handlerin vuoksi.
P.S. Dinan pentu Rommi oli myös Kotkan näyttelyissä ja pokkasi jälleen yhden SERTin. Onnea Rommi!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti